Meistä

Alpit tarjoavat upeat puitteet mahtaville elämyksille! Alpeilla voi harrastaa niin laskettelua, kiipeilyä kuin retkeilyäkin. Näille sivuille on koottu runsaasti tietoa Alpeista sekä alpeilla harrastettavista urheilulajeista – kiipeilystä sekä laskettelusta. Jos aiot matkustaa Alpeille tai jos haluaisit aloittaa kiipeily- tai lasketteluharrastuksen, olet tullut oikeille sivuille.

Alpit

Alpit on korkein sekä suurikokoisin vuoristo mitä Euroopan rajojen sisältä löytyy – ei siis olekaan ihme, että Alpit houkuttelevat kiipeilyalan harrastajia, laskettelijoita sekä retkeilijöitä. Alpit ulottuvat monen valtion alueelle – Itävaltaan, Italiaan, Sloveniaan, Sveitsiin, Saksaan, Liechtensteiniin, Monacoon sekä Ranskaan. Erityisesti reilut 4 800 metriä korkea Mont Blanc kiehtoo kiipeilijöitä.
Miten tämä upea vuoristo on oikein syntynyt keskelle Eurooppaa? Kun Afrikan ja Euraasian mannerlaatat törmäsivät suurinpiirtein 55 miljoonan vuoden takaisella ajanjaksolla, syntyi Keski-Eurooppaan poimuvuoristo, jota nykyisin kutsutaan Alpeiksi. Vaikka 55 miljoonaa vuotta saattaa kuulostaa aivan valtavan pitkältä ajalta, ovat Alpit silti iältään nuorimpia Euroopan vuoristoista.
Alpit voidaan jakaa joko itä-, länsi-, ja keskiosaan tai itä- ja länsiosaan. Geologisesti ne voidaa jakaa esimerkiksi Sisempiin Gneissialppeihin, Ulompiin Gneissialppeihin ja Ranskan Kalkkialppeihin. Erilaiset aluejaot ovat aiheuttaneet epäyhtäläisyyksiä sekä sekaannuksia, minkä vuoksi näistä erilaisista aluejaoista pyritään pääsemään eroon. Eräs italialainen tutkija on tässä tavoitteessa tienraivaajana ja hänen tavoitteenaan onkin saada aikaan nykyaikaisempi tulkinta Alppien aluejaosta. Saavuttaakseen tavoitteensa tutkija tekee yhteistyötä erään italialaisen Alppi-seuran kanssa.

Alpeilta löytyy runsaasti solia ja laaksoja, kuten Klausenin sola, Brennersola, Pragelin sola sekä Simploninsola. Alppien vaaratekijänä ovat lumivyöryt, jotka voivat haudata alleen niin eläimiä, ihmisiä, kulkuneuvoja kuin rakennuksiakin. Jos ihminen jää lumivyöryn alle, tarvitsee hän nopeasti apua – muutoin häntä uhkaa tukehtumiskuolema. Tästä syystä Alpeilla liikuttaessa pitää tietää mitä on tekemässä.
Alpeilla sataa runsaasti. Kasvillisuus on erilaista liikuttaessa eri korkeuksilla ja eri kasvillisuusvyöhykkeillä. Kasvillisuuteen vaikuttaa jonkin verran myös se, missä kohdin vuoristoa liikutaan. Tammet ja valkopyökit ovat tyypillisiä kasveja vuoriston alarinteillä, joissa on lämmintä. Pyökit viihtyvät jonkin verran viileämmissä olosuhteissa kuin tammet. Kun siirrytään näitä alarinteitä ylemmäs, muuttuu puusto pihla-, kuusi-, vaahtera- sekä lehtikuusimetsiksi. Nämä puulajit menestyvät metsärajaan asti. Puiden yläpuolella sijaitsee alpiininen, tundran tapainen, vyöhyke, ennen kuin siirrytään alueelle, jossa on pysyvä lumipeite. Tällä vyöhykkeellä kesän kasvukausi on ainoastaan 3-4 kuukauden pituinen, mutta sitäkin värikkäämpi. Alueen kasvillisuus käsittää niin sammalia, alppiruusuja, jäkäliä, alppitähtiä, saroja, varpuja kuin vuorimäntyjäkin. Kaunis alppitähti on saanut kunnian toimia Sveitsin kansalliskukkana.

Alpeilla elää ainakin suurinpiirtein 13 000 erilaista kasvilajia. Kasviyhdyskuntia tunnetaan suurinpiirtein 900 erilaista. Putkilokasvit, sammalet, verijuuret, sekä puna- ja valkolatvat ovat alueelle tyypillisiä kasveja. Alpeilla kasvaa myös sieniä – erilaisia sienilajeja on runsaasti, vähintään 5 000 lajia.

Nyt sinua saattaa kiinnostaa, millaiset eläinlajit selviytyvät Alppien olosuhteissa. Eläinlajien määrä on yllättävän suuri – tähän mennessä lajeja on identifioitu jo suurinpiirtein 30 000 erilaista lajia. Alpeilla elää niin matelijoita, sammakkoeläimiä, kaloja kuin nisäkkäitäkin. Esimerkiksi alppimetsähiiri, baijerintunnelimyyrä, vuorikauris, gemssi, alppimurmeli, metsäjänis, saksanhirvi ja mufloni elävät Alpeilla. Susi eli Canis lupus on erityisen hyvin sopeutunut elämäänsä Alpeilla. Se on petoeläin, joka on onnistunut leviämään laajalle alueelle. Tästä syystä sudesta onkin kehittynyt lukuisia erilaisia alalajeja. Kaksikerroksisen turkkinsa ansiosta se pärjää hyvin vaihtelevissa olosuhteissa – turkin pintakarvat hylkivät likaa sekä vettä ja pohjavilla eristää lämpöä sekä on vesitiivis. Talveksi susi vaihtaa päälleen talviturkin, joka on sen tavallista turkkia lämpimämpi. Myös suden tassut kestävät hyvin sekä lunta että kylmyyttä. Ilveksiä ja karhuja on palautettu Alppien metsäisille alueille, jotta sinne saataisiin luotua uusia ilves- ja karhupopulaatioita.

Kiitos ystäväni Jorma joka auttoi verkkosivuilla. Jorma juoksee sivustot Parhaat-kasinot.org ja Suomenvikinglotto.com.